Lumienkeli
oli lentänyt koulun pihalle. Se nukahti. Koulun lapset tulivat ulos ja
juoksivat pelaamaan jalkapalloa. Kaapo oli kaatunut liukkaalla jäällä ja
loukannut polvensa. Hän ei voinut juosta. Kaapo nilkutti toisten perässä ja
tunsi olonsa surulliseksi. Kyyneleet täyttivät hänen silmänsä, mutta yhtäkkiä
hän näki kyynelten lomasta jotain! Maassa nukkui pieni enkeli. Kaapo jäi
katsomaan enkeliä. Enkeli heräsi. ”Oletko sinä ihan oikea enkeli?”, Kaapo
kysyi. ”Olen”, enkeli vastasi ja kysyi, oliko Kaapo loukannut. Kaapo kertoi
kaatuneensa. ”Minä voin auttaa sinua”, enkeli sanoi. Enkeli liihotti
jalkapalloa pelaavien lasten luo ja supatti heille jotain. Lapset tulivat
Kaapon luo ja sanoivat, etteivät olleet huomanneet ettei Kaapo tietenkään voisi
pelata kipeän polvensa kanssa. Lapset tulivat pitämään Kaapolle seuraa. Enkeli
sanoi, että hänen pitää jatkaa matkaa ja mennä katsomaan, että kaikkien lasten
kotona olisivat asiat hyvin. Kaapo huomasi, että polvea ei sattunut enää
lainkaan niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti