Pasi-possun seikkailu

Eräänä päivänä Pasi-possun paras kaveri Majuri Röh tuli kylään. He leikkivät piilosta. Pasin vuoro oli olla etsijänä. Hän laski kahteenkymmeneen ja lähti etsimään kaveriansa, mutta Pasi ei löytänyt Majuri Röhiä mistään. Hän oli salaperäisesti kadonnut. Pasi etsi kaikkialta. Hän etsi keittiöstä, mutta löysi sieltä vain porkkanoita. Pasi popsi porkkanan ja jatkoi etsimistä. Seuraavaksi hän etsi omasta huoneestaan, mutta sielläkään ei ollut ketään, vain pölypallerot leijailivat Pasin koulupöydällä. Pasi aivasti ja harkitsi vakavasti siivoavansa huoneensa jonain päivänä.
Seuraavaksi hän meni olohuoneeseen. Sieltäkään hän ei löytänyt ketään, vain TV pauhasi yksinään päällä. Siitä Pasi päätteli, että joku oli selvästikin ollut olohuoneessa. Oliko se ollut Majuri Röh vai joku muu?
Pasi huomasi lattialla likaisia sorkan jälkiä. Pasi seurasi jälkiä, jotka johdattivat hänet ulos. Jäljet loppuivat pihalla olevaan isoon, mutta matalaan vesilammikkoon. Pasi huomasi, että pihan pensas rahisi ja liikkui hänen takanaan. Nytkö Pasi vihdoin löytäisi Majuri Röhin? Pasi hiippaili pensaan luokse. Pensaasta hyppäsikin pieni ja pelokas oravanpoikanen. Kauhistus, miten Pasi säikähtikään. Pasi alkoi jo huolestua, kun kaveria ei löytynyt mistään. Oliko joku kaapannut Majuri Röhin? Oliko Majuri Röhille tapahtunut jotain kauheaa? Oliko Majuri Röh muuttunut näkymättömäksi?
Pasia alkoi hermostuttaa ja vähän jo pelottaakin. Alkoi tulla jo pimeäkin. Pihalla olevasta vajasta kuului yhtäkkiä ihmeellistä ääntä. Pasi avasi narisevan vajan oven ja löysi sieltä kaverinsa Majuri Röhin tyytyväisen oloisena. Hän oli löytänyt Pasin porkkanavaraston ja herkutteli onnellisena vajan lattialla. Sen nähdessään Pasi nauroi katketakseen.
Majuri Röh katsoi ihmeissään Pasia. Pasi naurun lopetettuaan kertoi, mitä hän oli ajatellut Majuri Röhille tapahtuneen. Se oli sitä Pasin mielikuvitusmaailmaa, joka vie helposti mukaansa. Loppuillan kaverukset päättivät ottaa rauhallisesti TV:ta katsellen ja porkkanoita maistellen.

Kirjoittanut: Matias

Näytelmä

Näytelmiä oli kolme. Ensimmäinen näytelmä oli Lumikki. Ja toinen oli Saapasjalkakissa. Kolmas oli Punahilkkakisu. Lumikissa oppilaat esittivät lumikkia, noitaa, peiliä, kääpiöitä ja prinssiä. Saapasjalkakissassa :oppilaat esittivät: saapasjalkakissaa, kuningasta, prinsessaa, ajuria, vartiaa, noitaa ja Hans.Punahilkkakisussa oppilaat esittivät: punahilkkakissaa, hamsterimetsästäjiä ja sushia.

Vierailu lukiolla

Raportti 1

Me mentiin kävellen koululta lukiolle katsomaan kemian tuntia. Siellä näytettiin aineita, mitä käytetään esimerkiksi ilotulitukseen. Sitten siellä näytettiin kun punakaalimehusta tehtiin eri värejä veteen. Neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua me lähdettiin pois.

Raportti 2

Olimme luokan kanssa lukion kemianluokassa. Siellä meille näytettiin kaikkia jänniä kokeita. Yhdessä testissä näytettiin, mitä hapan, emäs ja indikaattori ovat ja tekevät. Toisessa kokeessa valmistettiin elefantin hammastahnaa. Kolmannessa kokeessa käsiteltiin eri aineita ja niiden värejä, kun niitä polttaa.

Raportti 3

Yhtenä koulupäivänä menimme lukioon katsomaan kemiantuntia. Siellä näimme, kun esimerkiksi poltettiin kuparia. Se näytti vihreältä. Sitten nähtiin kun happamaan ja emäksiseen veteen sekoitettiin punakaalimehua. Sekin oli tosi hienoa. Lopulta näimme kokeen nimeltä norsun hammastahna.

Raportti 4

Olimme luokan kanssa lukiolla seuraamassa kemiantuntia. Siellä meille näytettiin kolme koetta. Yhden nimi oli norsun hammastahna. Siinä kokeessa kaksi lukion oppilasta tekivät kahdesta aineesta paljon hammastahnan näköistä mönjää. Sen nimi oli norsun hammastahna.

Kirjat ovat aarteita!

 Minulle kirjat ovat aarteita. Siksi olin äärettömän onnellinen, kun Rauman freinetkoulun tämän vuoden teemaksi valikoitui kirjallisuus. Aloin pikkuhiljaa loppukesän aikana ostaa kirpputoreilta kirjoja. Jatkoin aarteidenmetsästystä marraskuuhun asti. Kriteerini olivat, että kirjat sopisivat koulumme oppilaille ja että yhden kirjan hinta ei saisi olla enempää kuin kolme euroa.

 Löysin tietokirjoja.

 Löysin nostalgisia kirjoja.

 Löysin klassikkokirjoja.

 Löysin kirjoja kirjasarjoja ahmiville.

 Löysin hauskoja kirjoja.

 Löysin hevoskirjoja.

Löysin nykykirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Nämä ostamani 51 kirjaa ovat joululahjani Rauman freinetkoulun lapsille. Toivottavasti niistä on tammikuusta lähtien paljon iloa. Minulle oli ilo etsiä ja löytää ne!
Terveisin Kati

Kirjaesittely: Katja Krekelä - Romisko, Riepu ja Iso Riipijä

"Romiskossa - vanhan tavaran puodissa paukkuu ja rapisee, vinkuu ja kitisee kun myrsky saapuu Konikumpuun."
Kirja kertoo Rievusta ja Orpanasta, Papattajasta ja Mustatakista, Napasiasta ja Hulina Fokstrotista, sekä sukkahousurosvosta, jonka nimeä en teille paljasta.
Konikumpuun saapuu syysmyrsky ja sukkahousurosvo. Yhtäkkiä Romiskon oveen koputetaan ja siitä syntyykin iso soppa. Syntyy kylpyammepaatti Vaahtopää joka lentää Hulina, Riepu ja Kupru kyydissään mereen.
Kirja sisältää 97 sivua. Kirjan on kustantanut Gummerus, kuvittanut Sanna Sipi ja kirjoittanut Katja Krekelä. Suosittelen kirjaa seikkailunhaluisille ja mielikuvitusta käyttävälle tytölle tai pojalle.

Kirjoittanut: Eveliina

Jaakko ja kadonneet villasukat

Olipa kerran Jaakko. Jaakko oli todella vilkas poika. Kerran kun hän lähti kouluun hänen parhaat villasukkansa olivat kadoneet. Sitten hän huusi: "Äitii!" Hänen äitinsä tuli katsomaan mikä Jaakolla oli hätänä. Kun hänen äitinsä oli paikalla Jaakko sanoi: Tiedätkö missä minun villasukat ovat?" Hänen äitinsä kehotti etsimään pyykkikoneesta. Jaakko meni katsomaan pyykkikoneesta onko ne siellä,  mutta ne eivät olleet siellä.
Hän sanoi äidilleen etteivät sukat olleet siellä. Hän katsoi pyykkikorista, mutta ne eivät olleet sielläkään.
Jaakon Äiti sanoi Jaakolle, että hänen pitää mennä kouluun tai opettaja antaa huutia. Jaakko meni kouluun
ja siellä oli rotta eikä kukaan ollut tiennyt mistä se oli tullut. He menivät välitunnille ja sen jälkeen
Jaakko meni kotiin. Hän huomasi että sukat olivat äidin jalassa. Jaakko oli vihainen, koska ne olivat todella rakkaat sukat, mutta myös todella iloinen. Jaakko meni tekemään läksyjä ja kun Jaakko oli tehnyt läksyt niin hän sai mennä syömään ruokaa ja sen jälkeen hän meni kaverille. Kun hän tuli kaverilta
hän huomasi että hänen housunsa olivat kadonneet ja se onkin ihan toinen juttu.

Kirjoittajat: Elmeri ja Eemil

Sammallahdenmäki

Freinetkoulussa tehdään paljon retkiä. Viime vuoden eskarit, ykköset, kakkoset ja kolmoset tekivät retken Unescon maailmanperintökohteeseen, Lapin Sammallahden mäelle. Siellä oppilaat saivat kuulla ja nähdä Ulla-oppaan kertomana vanhoista ajoista ja tavoista, viikingeistä ja heidän elämästään. Sammallahdenmäellä tuli myös tutkittua luontoa ja palautettua mieleen eri kasvien ja puiden nimiä.  Retken lopuksi oppilaat pääsivät tutustumaan Kivikylän kotipalvaamoon, josta oltiin myös tilattu retkievästä, makkaroita, nakkeja ja mehua.

Ilmapallotervehdyksiä

Freinetkoulussa on paljon vuosien varrella vakiintuneita perinteitä. Koulurauhanjulistuksen kuunteleminen on jokasyksyinen perinne. Julistus kuunnellaan radiosta tai oppilaiden lukemana. Koulurauhan julistamisen yhteydessä oppilaat lähettävät ilmaan kirjoittamansa tervehdyksen. Ilmapalloihin kiinnitettävät tervehdykset on varustettu koulumme osoitetiedoilla ja joka vuosi saa muutama oppilas vastauksen. Vuoden 2011 tervehdykset lensivät Turun suuntaan. Saimme vastauksia Turun seudulta sekä Turun saaristosta. Ilmapallotervehdysten jälkeen vietettiin koko koulun yhteistä piknikkiä.

Talvirunoja

Kolmannen luokan oppilaat keräsivät talven tullen kaikki mahdolliset keksimänsä talvisanat. Niiden avulla kirjoitettiin runoja. Osa halusi kirjoittaa tarinan ja se sopi hyvin. Halukkaat saivat lukea runojaan ja tarinoitaan koko luokalle.

Tässä muutama runo. Kaikki runot ovat poikien kirjoittamia.

KOLMEN RUNON SARJA, AIHEENA LEIKKI
I 
Pehmeä tuli.
Tähti, kynttilä, jänis.
Lumiukko leikki lumimyrskyn kanssa.

II
Kuusi saunaa leikki.
Lumityöt lumikuninkaan kanssa.

III
Jääkarhu, kinokset leikkivät lumilaudan kanssa.
Ja näätä.
Ja ne joivat glögiä.

TALVIRUNO

Hömötiainen söi talipalloa lumessa.
On leuto talvisää.
Lätäköissä ohut jää.
Jänö loikki pihan poikki.
Aurinko laski ja kylmeni yö.
Kello yksitoista lyö.

TALVIRUNO

Pelasin lumisotaa ja rakensin iglun.
Näin kaukana poron.
Pelasin lätkää
ja katsoin pätkää tyyppiä.

Lumienkeli

Ekaluokkalaiset tekivät edellisvuonna tarinan Rauman kaupungin esi-ja alkuopetuksen joulukalenteriin. Oppilaat tekivät myös lumienkelin koulun pihalle. Se kuvattiin kalenteria varten.

Lumienkeli oli lentänyt koulun pihalle. Se nukahti. Koulun lapset tulivat ulos ja juoksivat pelaamaan jalkapalloa. Kaapo oli kaatunut liukkaalla jäällä ja loukannut polvensa. Hän ei voinut juosta. Kaapo nilkutti toisten perässä ja tunsi olonsa surulliseksi. Kyyneleet täyttivät hänen silmänsä, mutta yhtäkkiä hän näki kyynelten lomasta jotain! Maassa nukkui pieni enkeli. Kaapo jäi katsomaan enkeliä. Enkeli heräsi. ”Oletko sinä ihan oikea enkeli?”, Kaapo kysyi. ”Olen”, enkeli vastasi ja kysyi, oliko Kaapo loukannut. Kaapo kertoi kaatuneensa. ”Minä voin auttaa sinua”, enkeli sanoi. Enkeli liihotti jalkapalloa pelaavien lasten luo ja supatti heille jotain. Lapset tulivat Kaapon luo ja sanoivat, etteivät olleet huomanneet ettei Kaapo tietenkään voisi pelata kipeän polvensa kanssa. Lapset tulivat pitämään Kaapolle seuraa. Enkeli sanoi, että hänen pitää jatkaa matkaa ja mennä katsomaan, että kaikkien lasten kotona olisivat asiat hyvin. Kaapo huomasi, että polvea ei sattunut enää lainkaan niin paljon.